RAUDANPUUTOS JA FERRITIINI

Solgar- Rauta ja ferritiini

Timo Lehto, biokemisti FT

Raudan puutos
Raudanpuutoksen riskiryhmiä ovat vauvat, pikkulapset, nopeasti kasvavat nuoret, hedelmällisessä iässä ja raskaana olevat naiset, kasvissyöjät, vegaanit ja kestävyysurheilijat. Naiset kärsivät raudan puutteesta huomattavasti yleisemmin kuin miehet. On jopa esitetty arvioita, että 20 % hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii raudanpuutoksesta jossain vaiheessa elämäänsä. Tutkijoiden mukaan raudanpuute saattaa olla Suomessa lisääntynyt ravitsemuksellisista syistä, erityisesti vegaani ruokavalio naisilla voi olla haaste saada riittävästi rautaa, koska ruuan imeytyminen kasviksista on vajavaista. Rautaa tarvitaan elimistön jokaisessa solussa ei pelkästään hemoglobiinissa hapen sitomiseen. On jo pitkään tiedetty, että pelkkä hemoglobiini ei välttämättä kerro elimistön rautavarastojen tilanteesta (1,2). Eräät lääkärit kirjoittivat asiasta alan lehdissä jo 1980-luvulla, mutta jostain syystä asia unohtui yleisestä tietoisuudesta.

Raudan puutoksen oireet
Tyypillisimpiä raudan puutoksesta johtuvia oireita ovat uupumus, väsymys, heikotus, keskittymiskyvyn puutos, toistuvat infektiot ja flunssat. Koska elimistön kaikki solut tarvitsevat rautaa voi oirekirjo olla hyvinkin monimuotoinen. Kun raudanpuutos etenee anemiaksi oireet korostuvat entisestään. Varastoraudan puutos ja sen aiheuttamat oireet voivat esiintyä hyvinkin kauan aikaa ilman anemiaa. Tästä syystä pelkkä hemoglobiinin määrittäminen verestä ei useinkaan paljasta varhaista raudan puutosta. Raudan puutoksen syy tulisi aina selvittää, koska taustalla saattaa olla jokin sairaus kuten keliakia.

Ferritiini ja seerumin rauta
Seerumin ferritiini (S-Ferrit) kertoo elimistön varastoraudan määrästä. Yleensä kannattaa mitata myös seerumin rauta (S-Fe). Ferritiinin alhainen pitoisuus on merkki raudanpuutoksesta vaikka hemoglobiini olisikin viitealueella. Valitettavasti seerumin ferritiini ei toistaiseksi kuulu perusverenkuvaan (PVK), joka on yleisimmin tehty kliininen laboratoriotutkimuspaketti. Ferritiinin viitearvot vaihtelevat eri laboratorioissa, mutta viimeisimmän tiedon valossa voidaan sanoa, että jos ferritiini jää alle 30 mikrogrammaan litrassa (µg/l) on syytä epäillä raudan puutosta. Viitealueella oleva ferritiini ei sulje pois raudanpuutosta sillä esimerkiksi tulehdukset saattavat nostaa ferritiiniä sen vähyydestä huolimatta. Ferritiinin laboratoriotulosta tulkitessa on syytä ottaa huomioon myös rautapitoisuuden vuorokausittainen vaihtelu, mahdollinen raskaus, kuukautiskierto ja hormoniyhdisteiden käyttö.

Ruokavalio ja raudan imeytyminen ja biosaatavuus
Hemirauta eli eläinperäisestä ravinnosta (punainen liha) saatava rauta imeytyy merkittävästi paremmin kuin kasvisten sisältämä rauta. Toisaalta liiallinen punaisen lihan syönti on yhdistetty useisiin elintasosairauksiin. Riittävä C-vitamiinin saanti (kasvikset) parantaa raudan imeytymistä. Kalsium sitoo rautaa ja estää sen imeytymistä, siksi aterioiden yhteydessä ei suositella runsaasti kalsiumia sisältäviä ruoka-aineita (maitotuotteet) tai runsaasti kalsiumia sisältäviä ravintolisiä. Myös teen ja kahvin sisältämät tanniinit haittaavat raudan imeytymistä.

Raudanpuutoksen hoito
Selkeä raudanpuutos on syytä hoitaa rautalisillä. Uuden tutkimustiedon valossa hoito voidaan toteuttaa aikaisempaa pienempinä annoksina ja harvemmin, tällöin vältytään myös haitallisilta sivuvaikutuksilta, kuten mahaärsytykseltä ja pahoinvoinnilta. Uusin tutkimustieto puoltaa sitä, että rauta-annosten ei tarvitse olla 200 milligrammaa päivässä, vaan annokset:  15 mg, 50 mg tai 150 mg vuorokaudessa 2 kuukauden ajan näyttävät tehoavan yhtä hyvin (2,3). Lisäksi on näyttöä siitä, että annostelu joka toinen päivä (esim. ma-ke-pe) tehostaa raudan imeytymistä (4,5). Parhaiten siedettyjä rautavalmisteita ovat orgaanisessa muodossa olevat rautavalmisteet, kuten rauta-aminohappokelaatit (rautabisglysinaatti). Vaikeimmissa tapauksissa rautaa voidaan antaa myös suonensisäisesti tai lihakseen. Rautahoitoa on syytä jatkaa niin kauan, että rautavarastot ovat täynnä. Jos olo ei parane siitä huolimatta, että rauta-arvot on saatu halutulle tasolle, on syytä miettiä olisiko kyseessä jokin muu sairaus, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta. Rautavalmisteita ei tule käyttää ilman syytä tai varmuuden vuoksi, koska liiallinen rauta ei ole hyväksi elimistölle. Raudan annostelussa potilasta voivat neuvoa asiaan perehtyneet lääkärit ja ravintoterapeutit.

Tutustu hyvin imeytyvään ja vatsaystävälliseen Solgar Gentle Iron -rautavalmisteeseen.

Kirjallisuusviitteet:

1) Worwood M. Indicators of the iron status of populations: ferritin; https://www.who.int/nutrition/publications/micronutrients/anaemia_iron_deficiency/9789241596107_annex2.pdf

1) Houston BH, Hurrie D, Graham J. ym.. Efficacy of iron supplementation on fatigue and physical capacity in non-anaemic iron-deficient adults: a systematic review of randomised controlled trialsBMJ Open, 2018;8:e019240; doi:10.1136/ bmjopen-2017-019240

2) Rimon E, Kagansky N, Kagansky M. ym.. Are we giving too much iron? Low dose iron therapy is effective in octogenarians. Am J Med 2005; 118:1142.

3) Auerbach M, Schrier S. Treatment of iron deficency is getting trendy. Lancet Haematology 2017;4:e500-e501.

4) Stoffel NU, Cercamondi CI, Brittenham G. ym. Iron absorption from oral iron supplements given on consecutive versus alternate days and as single morning doses versus twice-daily split dosing in iron-depleted women: two open-label, randomised controlled trials. Lancet Haematology 2017 Nov;4(11):e524-e533.

5) Camaschella C: Iron deficiency. Blood 2019; 133:30-39.