Timo Lehto, biokemian tohtori FT
D-vitamiinin viralliset saantisuositukset (kokonaissaanti) ovat nykyisin seuraavat:
- Alle 2-vuotiaille suositeltu päiväsaanti on 10 ug läpi vuoden.
- Yli 2 vuotiaille lapsille, nuorille ja aikuisille suositus on 10 ug.
- Yli 75 vuotiaiden saantisuositusta on 20 ug.
- Raskaana oleville ja imettäville äideille saantisuositus on 10 ug.
D3-vitamiini on paremmin imeytyvä kuin D2-vitamiini ja se toimii tehokkaammin elimistössä. Siksi ravintolisissä suositaan D3-vitamiinin käyttöä. Ruuan D-vitamiinista vain 50 % imeytyy, ravintolisistä imeytyminen on tehokkaampaa. Virallisilla saantisuosituksilla ei kuitenkaan aina päästä toivottuun tulokseen.
Useat suomalaiset lääkärit ovat jo vuosia sitten havainneet ihmisten alhaiset D-vitamiinitasot päivittäisessä potilastyössään ja myös D-vitamiinin positiiviset vaikutukset terveyteen. D-vitamiinin riittävästä saannista onkin tullut pitkään jatkunut arvovaltakysymys ja oppiriita eräiden lääkäreiden ja ravitsemustutkijoiden välille.
D-vitamiinin terveysvaikutukset
Paitsi luuston hyvinvointia, D-vitamiinin on todettu edistävän muun muassa normaalia immuniteetin toimintaa, normaalia lihasten toimintaa ja kalsiumin imeytymistä. D-vitamiini myös ylläpitää normaalia kalsiumtasoa elimistössä.
D-vitamiinin todellinen tarve ja tiedeyhteisö
Ihmisen alkukoti on nykytutkimusten mukaan Afrikassa ja olemme alun perin olleet jossain määrin tummaihoisia. Vaikka aikaa on kulunut satoja tuhansia vuosia, perimämme on edelleen ohjelmoitu olosuhteisiin, jotka vallitsivat ihmisen varhaisessa kehitysvaiheessa. Perinteistä paimentolaiselämää Afrikassa elävän heimon ihmisillä on eräässä tutkimuksessa mitattu kalsidioli-pitoisuuksien (D-vitamiinin varastomuoto) keskiarvoksi 115 nmol/l.
Jo vuonna 2007 johtavat D-vitamiinitutkijat ympäri maailmaa vaativat D-vitamiinin saantisuositusten pikaista tarkistamista. Vetoomus julkaistiin ravitsemustieteen johtavassa lehdessä American Journal of Clinical Nutrition. Samaisessa julkaisussa todettiin muun muassa, että riski saada luunmurtumia vähenee merkitsevästi vasta kun kalsidiolin pitoisuudet veressä ylittävät 72 nmol/l. Ravinnolla ja nykyisillä D-vitamiinisuosituksilla tämä pitoisuus ei toteudu suurella osaa suomalaisista. Jotta 97,5 % suomalaisesta aikuisväestöstä saavuttaisi tämän tason tulisi D-vitamiinin päivittäinen saanti olla 50-75 µg. Euroopan elintarvike-turvallisuusvirasto (EFSA) on määrittänyt D-vitamiinin turvallisen saannin ylärajaksi aikuisilla 100 µg päivässä.
Etelä-Euroopan auringosta on mahdollista saada pitkään D-vitamiinia jopa 250 µg päivässä. Suomalaiset elävät pohjoisella leveyspiirillä, joka vastaa Kanadan pohjoisosia ja D-vitamiinia synnyttävää auringonvaloa saamme vain satunnaisesti kesällä touko- ja elokuun välisenä aikana. Jotta saisimme D-vitamiinia riittävästi auringonvalosta kesäaikaan, aurinkoa tulisi ottaa aktiivisesti keskipäivällä ilman paitaa. Vanhemmiten D-vitamiinin muodostus iholla heikkenee huomattavasti; 70-vuotiailla se on vain 25 % nuorten aikuisten muodostamasta määrästä. Useat suomalaiset kliiniset laboratoriot ovat asettaneet kalsidiolin tavoitetasoksi veressä 75 nmol/l, tälle tasolle on useimpien mahdotonta päästä nykyisillä saantisuosituksilla. Osteoporoosipotilailla tavoitetaso on 75-120 nmol/l. Lisäksi D-vitamiinin tarve on todennäköisesti yksilöllinen, jolloin pelkkä D-vitamiinin laboratorioarvon mittaaminen ei kerro kaikkea. D-vitamiinisuosituksissa ei ole huomioitu sitä seikkaa, että tummaihoisilla auringosta saatava D-vitamiini on merkittävästi vähäisempää verrattuna valkoihoiseen suomalaiseen alkuperäisväestöön. Mustaihoisilla suomalaisilla on usein myös laktoosi-intoleranssi, joka rajoittaa D-vitaminoitujen maitotuotteiden käyttöä.
D-vitamiinin apuaineita
A-vitamiini ei estä D-vitamiinin imeytymistä. D- ja A-vitamiini toimivat yhteistyössä geenitasolla säädellen 200 geenin toimintaa ja aktivoitumista elimistön kudoksissa. Muita D-vitamiinin aineenvaihdunnalle tärkeitä apuaineita ovat magnesium, sinkki, K-vitamiini ja boori.
D-vitamiinin myrkyllisyydestä
Auringon valosta ei voi saada D-vitamiinimyrkytystä, mutta suun kautta nautittuna se on mahdollista suurilla ja pitkän aikaa nautituilla annoksilla. D-vitamiinin aiheuttamia haittavaikutuksia, kuten kalkkimuodostumia, ei ole terveillä aikuisilla juurikaan raportoitu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapset ovat herkempiä D-vitamiinin liikasaannille ja heille riittää pienempikin määrä D-vitamiinia. Jos sairastaa sarkoidoosia tai lisäkilpirauhasen ylitoimintaa, D-vitamiinia on syytä käyttää lääkärin valvonnassa. Veren D-vitamiinitasot voi myös mittauttaa edullisesti yksityisillä lääkäriasemilla ilman lääkärin lähetettä.
