Timo Lehto, biokemisti FT
Rauta on ihmiselle välttämätön hivenaine, jota on saatava riittävä määrä ruuasta. Raudanpuutos on yleisin hivenainepuutos maailmassa. Sitä esiintyy kehossa kahdessa eri muodossa, pelkistyneenä ferrorautana (Fe2+) ja hapettuneena ferrirautana (Fe3+). Noin 70 % elimistön raudasta on sitoutunut hemoglobiiniin ja lihasten myoglobiiniin, vajaa 30 % raudasta on varastomuotoisessa ferritiinissä ja loput < 0,1% erilaisissa entsyymeissä. Rauta on elintärkeä hivenaine sadoille proteiineille ja entsyymeille, jotka tukevat hapen siirtoa, energian tuotantoa ja DNA-synteesiä elimistössä. Koska elimistö pystyy erittämään pois vain pieniä määriä rautaa sen aineenvaihdunta ja imeytyminen on erittäin tarkkaan säädelty. Keho ei kuitenkaan pysty käyttämään hyväkseen rautaa ilman kuparia, mangaania, B1- ja B12-vitamiineja ja foolihappoa. Eniten rautaa sisältäviä ruokia ovat maksa, liha, siipikarja ja kala, mutta myös kasvikunnassa on merkittävästi rautaa sisältäviä ruoka-aineita, kuten täysjyväviljat, soija, linssit, pavut ja pinaatti.
Raudan tarve ja imeytyminen
Rauta imeytyy kontrolloidusti ohutsuolen alkupäästä. Rautaa menetetään suolen ja ihon vanhojen solujen poistumisen myötä, hikoilemalla ja verenvuotojen kautta (esim. runsaat kuukautiset). Rautaa poistuu elimistöstä noin 1 mg vuorokaudessa, naiset menettävät sitä kuukautisten aikana noin 2 mg. Virallisten suositusten mukaan aikuisten naisten tulisi saada rautaa 15 mg/vrk ja miesten 9 mg/vrk. Näistä määristä imeytyy vain noin 1-2 mg. Tavallinen länsimaalainen ruokavalio ei useinkaan takaa riittävää raudan saantia. Anemiassa hemoglobiini on tyypillisesti laskenut alle 117 g/l (naiset) ja 134 g/l (miehet).
Hemirauta eli eläinperäisestä ravinnosta (punainen liha, kala, kana) saatava rauta imeytyy merkittävästi paremmin kuin kasvisten sisältämä rauta. Toisaalta liiallinen punaisen lihan syönti on yhdistetty useisiin elintasosairauksiin. Riittävä C-vitamiinin saanti, mieluiten kasviksista, parantaa raudan imeytymistä. Raudan hyväksikäyttö elimistössä liittyy kiinteästi kudosten mangaani- ja kuparitasoihin. Myös B-ryhmän vitamiinien, erityisesti B1, B12 ja foolihapon riittävä saanti on tärkeää. Punasoluja luuytimessä muodostettaessa tarvitaan raudan ohella B6 ja B2-vitamiineja. Liika raudan saanti saattaa toisaalta aiheuttaa mangaanin ja kuparin puutosta, siksi on syytä nähdä asia kokonaisvaltaisesti, eikä kiinnittää huomiota vain raudan saantiin.
Mustapippurin sisältämä piperiini tehostaa merkittävästi raudan imeytymistä. Mustapippuri sopii ruuanlaitossa lähes kaikkien ruokien kanssa. Kalsium sitoo rautaa ja estää sen imeytymistä, siksi aterioiden yhteydessä ei suositella runsaasti kalsiumia sisältäviä ruoka-aineita (maitotuotteet) tai runsaasti kalsiumia sisältäviä ravintolisiä. Myös teen ja kahvin sisältämät tanniinit ja viljojen fytiinihappo haittaavat raudan imeytymistä.
Tutustu hyvin imeytyvään ja vatsaystävälliseen Solgar Gentle Iron -rautavalmisteeseen.
Raudanpuutos ja sen oireet
Raudanpuutoksen riskiryhmiä ovat vauvat, pikkulapset, nopeasti kasvavat nuoret, hedelmällisessä iässä ja raskaana olevat naiset, kasvissyöjät, vegaanit, kestävyysurheilijat ja henkilöt, joilla mahahappojen eritys on puutteellista. Naiset kärsivät raudan puutteesta huomattavasti yleisemmin kuin miehet, johtuen kuukautisista, raskauksista ja imetyksestä. On jopa esitetty arvioita, että 20 % hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii raudanpuutoksesta jossain vaiheessa elämäänsä. Tutkijoiden mukaan raudanpuute saattaa olla Suomessa lisääntynyt ravitsemuksellisista syistä. Erityisesti vegaaniruokavalio naisilla voi olla haaste saada riittävästi rautaa, koska ruuan imeytyminen kasviksista on vajavaista. Rautaa tarvitaan elimistön jokaisessa solussa ei pelkästään hemoglobiinissa hapen sitomiseen.
Koska elimistön kaikki solut tarvitsevat rautaa voi oirekirjo olla hyvinkin monimuotoinen. Raudan puutoksesta johtuvia oireita on lukuisia: uupumus, väsymys, heikotus, huimaus, keskittymiskyvyn puutos, levottomat jalat, ihon kuivuminen, nivel ja lihaskivut, rytmihäiriöt, kielen arkuus, hajamielisyys, hermostuneisuus, masennus, ahdistuneisuus, lihasheikkous, unihäiriöt, uniapnea, ruokahaluttomuus, painon lasku tai nousu, hiusten haurastuminen ja hiusten lähtö, toistuvat infektiot ja flunssat. Kun raudanpuutos etenee anemiaksi oireet korostuvat entisestään. Varastoraudan puutos ja sen aiheuttamat oireet voivat esiintyä hyvinkin kauan aikaa ilman anemiaa. Tästä syystä pelkkä hemoglobiinin määrittäminen verestä ei useinkaan paljasta varhaista raudan puutosta.
Raudan puutoksen syy tulisi aina selvittää, koska taustalla saattaa olla jokin sairaus kuten keliakia.
Raudanpuutos ja sen toteaminen: Ferritiini ja muut raudan mittarit
Ferritiini kertoo elimistön varastoraudan määrästä. Ferritiinin alhainen pitoisuus on merkki raudanpuutoksesta, vaikka hemoglobiini olisikin viitealueella. Valitettavasti ferritiini ei toistaiseksi kuulu perusverenkuvaan (PVK), joka on yleisimmin tehty kliininen laboratoriotutkimuspaketti. Ferritiinin viitearvot vaihtelevat eri laboratorioissa, mutta viimeisimmän tiedon valossa voidaan sanoa, että jos ferritiini jää alle 30 mikrogrammaan litrassa (µg/l) on syytä epäillä raudan puutosta. Viitealueella oleva ferritiini ei sulje pois raudanpuutosta sillä esimerkiksi tulehdukset saattavat nostaa ferritiiniä. Sydämen vajaatoiminnasta kärsivillä raudan tarve lisääntyy ja ferritiini saattaa nousta jopa yli 200 µg/l, joka on tässä tapauksessa normaalia. Myös levottomien jalkojen oireyhtymässä ferritiiniarvot alle 50-75 µg/l voivat kertoa raudanpuutteesta. Ferritiinin laboratoriotulosta tulkitessa on syytä ottaa huomioon myös rautapitoisuuden vuorokausittainen vaihtelu, mahdollinen raskaus, kuukautiskierto ja hormoniyhdisteiden käyttö. Ferritiinin lisäksi kannattaa tutkia muitakin raudan puutoksen mittareita, kuten veriplasman rauta (P-Fe), transferriinin rautakylläisyysaste (fP-Trfesat). Edellä mainittujen lisäksi on alettu käyttää uutta määritysmenetelmää, jossa mitataan plasman trasferriinireseptorit (P-TfR), se on hieman epäherkkä, mutta toisin kuin perinteiset raudanpuutteen mittarit (rauta, ferritiini) tätä määritystä eivät häiritse elimistössä olevat tulehdukset.
Raudanpuutoksen hoito
Selkeä raudanpuutos on syytä hoitaa rautalisillä. Uuden tutkimustiedon valossa hoito voidaan toteuttaa aikaisempaa pienempinä annoksina ja harvemmin, tällöin vältytään myös haitallisilta sivuvaikutuksilta, kuten mahaärsytykseltä ja pahoinvoinnilta. Uusin tutkimustieto puoltaa sitä, että rauta-annosten ei tarvitse olla 200 milligrammaa päivässä, vaan annokset: 15 mg, 50 mg tai 150 mg vuorokaudessa 2 kuukauden ajan näyttävät tehoavan yhtä hyvin. Lisäksi on näyttöä siitä, että annostelu joka toinen päivä (esim. ma-ke-pe) tehostaa raudan imeytymistä. Parhaiten siedettyjä rautavalmisteita ovat orgaanisessa muodossa olevat rautavalmisteet, kuten rauta-aminohappokelaatit (rautabisglysinaatti). Vaikeimmissa tapauksissa rautaa voidaan antaa myös suonensisäisesti tai lihakseen. Rautahoitoa on syytä jatkaa niin kauan, että rautavarastot ovat täynnä. Jos olo ei parane siitä huolimatta, että rauta-arvot on saatu halutulle tasolle, on syytä miettiä olisiko kyseessä jokin muu sairaus, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta. Rautavalmisteita ei tule käyttää ilman syytä tai varmuuden vuoksi, koska liiallinen rauta ei ole hyväksi elimistölle. Raudan annostelussa potilasta voivat neuvoa asiaan perehtyneet lääkärit ja ravintoterapeutit.
Haluatko ajankohtaista tietoa hyvinvoinnista ja ravintolisistä suoraan sähköpostiisi? Liity uutiskirjelistallemme tästä.
Tutustu myös laajaan tuotevalikoimaan kotimaisessa Solgar-verkkokaupassa!
Kirjallisuusviitteet:
Worwood M. Indicators of the iron status of populations: ferritin; https://www.who.int/nutrition/publications/micronutrients/anaemia_iron_deficiency/9789241596107_annex2.pdf
Houston BH, Hurrie D, Graham J. ym.. Efficacy of iron supplementation on fatigue and physical capacity in non-anaemic iron-deficient adults: a systematic review of randomised controlled trialsBMJ Open, 2018;8:e019240; doi:10.1136/bmjopen-2017-019240
Rimon E, Kagansky N, Kagansky M. ym.. Are we giving too much iron? Low dose iron therapy is effective in octogenarians. Am J Med 2005; 118:1142.
Auerbach M, Schrier S. Treatment of iron deficency is getting trendy. Lancet Haematology 2017;4:e500-e501.
Stoffel NU, Cercamondi CI, Brittenham G. ym. Iron absorption from oral iron supplements given on consecutive versus alternate days and as single morning doses versus twice-daily split dosing in iron-depleted women: two open-label, randomised controlled trials. Lancet Haematology 2017 Nov;4(11):e524-e533.
Camaschella C: Iron deficiency. Blood 2019; 133:30-39.
Arkkila P. Protonipumpun estäjien pitkäaikaisen käytön haitat. Suomen Lääkärilehti 2015; 70:1235-1240.
Collin P, Sinisalo M. Rautaa voi joskus saada liikaa. Suomen Lääkärilehti 2014; 69:2298-2300.
Lepistö M, Lampio A, Polo P. Raskaus ja levottomat jalat- oireyhtymä. Suomen lääkärilehti. 2017;72:349-353.
Soppi E. Raudanpuutteen diagnostiikka voi olla vaikea. Erikoislääkäri 2016; 26(1); 19-22.
